Vielä lisää faktoja PNH:sta

Miksi sairautta kutsutaan kohtauksittaiseksi yölliseksi hemoglobinuriaksi?

Termi PNH otettiin käyttöön 1900-luvun alussa ja se kuvaa PNH-potilailla havaittuja oireita;

• Termi kohtauksittainen tarkoittaa, että oireet alkavat kohtauksina tai äkillisesti
• Termi yöllinen johtuu siitä, että kohtaukset tuntuvat ilmaantuvan öisin tai ne havaitaan aamulla herätessä
• Termi hemoglobinuria (hemoglobiinivirtsaisuus) viittaa virtsassa näkyvään hemoglobiiniin, joka värjää virtsan tummanpunaiseksi tai mustaksi
• Termi voi kuitenkin olla harhaanjohtava, koska joillakin potilailla tila on läsnä koko ajan eikä kaikilla virtsa värjäydy tummaksi.⁶

 

Mikä aiheuttaa PNH:n?

Luuytimen kantasolujen aiheuttamaa puna- ja valkosolujen sekä verihiutaleiden tuotantoa kutsutaan hematopoieesiksi. PNH syntyy, jos tämä prosessi on viallinen luuytimen kantasolussa olevan mutaation seurauksena geenissä, jota kutsutaan PIGA-geeniksi (tai PIG-A-geeniksi).¹⁵

PNH:ssa poikkeavat kantasolut tekevät itsestään viallisia kopioita tai klooneja, jotka lisääntyvät joka kerta, kun solut jakautuvat. Poikkeavat solut kypsyvät muun muassa punasoluiksi, joissa on mutatoitunut PIGA. Näitä kutsutaan PNH-punasoluiksi tai PNH-klooneiksi. Tila ilmenee, kun PNH-kloonit joutuvat kosketuksiin komplementtijärjestelmän kanssa.

 

Hemolyysi

Kun punasolut hajoavat, niiden sisällä oleva hemoglobiini vapautuu. Hemoglobiini on punasolujen punainen osa, joka kuljettaa happea ympäri kehoa. Hemoglobiinin vapautuminen plasmaan aiheuttaa monia PNH:n oireista. Hemolyysiä on kahta tyyppiä tai se tapahtuu kahdella mekanismilla: intravaskulaarinen hemolyysi (IVH) ja ekstravaskulaarinen hemolyysi (EVH). Molemmat tapahtuvat sen jälkeen, kun immuunijärjestelmän komplementtijärjestelmässä on alkanut kaskadireaktio.¹⁸

• IVH – PNH-punasolut tuhoutuvat verisuonten sisällä.
• EVH – PNH-punasolut tuhoutuvat maksassa ja pernassa.

 

Komplementtijärjestelmä

Immuunijärjestelmä on kehittynyt puolustusverkosto, joka suojaa kehoa vaaroilta, kuten taudeilta ja infektioilta. Tämä puolustusverkosto sisältää komplementtijärjestelmän. Komplementtijärjestelmä tai komplementtikaskadi on noin 60 proteiinin muodostama ryhmä veressä. Näitä proteiineja kutsutaan komplementtiproteiineiksi, koska ne täydentävät valkosolujen työtä infektioiden torjunnassa. Ne ovat jatkuvasti aktiivisia alhaisella tasolla.

Kun elimistössä havaitaan poikkeavia, siihen kuulumattomia rakenteita - bakteereita, viruksia tai muita taudinaiheuttajia - nämä proteiinit aktivoituvat, hyökkäävät poikkeavia soluja vastaan ja tuhoavat niitä.

Komplementtikaskadissa on kaksi keskeistä PNH:hon liittyvää proteiinia: C3 ja C5. Nämä kaksi proteiinia aktivoituvat peräkkäin, kun immuunijärjestelmä havaitsee jotain vierasta tai poikkeavaa.

Terveillä punasoluilla on GPI-ankkurillisista proteiineista muodostunut suojaava kuori, jonka tehtävänä on estää komplementtijärjestelmää hyökkäämästä niitä vastaan. Tämän suojaavan kuoren muodostumista varten tarvitaan PIGA-geeniä.

PNH-punasoluilla, joita tuottavat mutatoituneen PIGA-geenin sisältämät kantasolut, ei ole tätä suojaavaa kuorta. Tämän seurauksena komplementtijärjestelmän proteiinit luulevat PNH-punasoluja taudinaiheuttajiksi, hyökkäävät niitä vastaan ja tuhoavat niitä, mikä johtaa punasolujen ennenaikaiseen tai liialliseen hajoamiseen.

 

Kuinka PNH diagnosoidaan?

PNH-diagnoosin saaminen voi joskus viedä aikaa, koska sairaus on niin harvinainen, eivätkä monet lääkärit ole aiemmin olleet tekemisessä sairauden kanssa. Monet oireista ovat yleisiä myös muissa sairauksissa. PNH:n monimuotoisten oireiden vuoksi monet ihmiset ohjataan myös ensin eri asiantuntijoiden (kuten urologien, kardiologien ja neurologien) puoleen, ennen kuin heidän tilansa osataan luokitella juuri veri- ja luuydinongelmaksi. Kun näin tapahtuu, ihmiset, joilla on PNH, ohjataan hematologin puoleen.

 

Alustavat tutkimukset

PNH voidaan varmistaa käyttämällä erityistä veritestiä, virtaussytometriaa, joka tunnistaa ja karakterisoi veren niin sanottuja PNH-soluja (verisoluja, joista puuttuu GPI-ankkurillisina proteiineina tunnetut spesifiset proteiinit).

 

Jatkotutkimukset

PNH:n kulun seuraamiseksi virtaussytometria voidaan toistaa. Tämän lisäksi tilan seuraamiseksi voidaan käyttää kahta muuta laboratoriotestiä:

• Laktaattidehydrogenaasi (LD).
  LDH on entsyymi, jota esiintyy kaikissa soluissa, myös punasoluissa. Tämä testi antaa viitteen siitä, kuinka paljon hemolyysiä kehossa tapahtuu.
• Täydellinen verenkuva.
  Verenkuva osoittaa valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden määrän sekä hemoglobiinipitoisuuden. Lisäksi sen avulla voidaan tunnistaa luuytimen poikkeavuuksia.

 

Mitä hoitoja on saatavilla?

PNH:n parantamiseksi on suoritettava luuydinsiirto, ja jos siirto onnistuu, se voi parantaa sairauden pysyvästi. Luuydinsiirtoon liittyvät riskit ovat kuitenkin usein suuremmat kuin odotetut hyödyt, joten se ei ole järkevä vaihtoehto. Vaikka parannuskeinoa ei ole, hoidot antavat PNH-potilaille mahdollisuuden elää elämää, jossa sairauden vaikutus on pienempi. Aiemmin ainoat mahdolliset keinot hoitaa PNH:ta olivat verensiirrot, verenohennuslääkkeet, steroidit, rauta- ja foolihappolisät.

C5-estäjä (C5i)

Vuonna 2007 tuli saataville PNH:n hoito C5-estäjällä (C5i). C5-estäjä, kuten nimestä voi päätellä, estää C5-proteiinin toimintaa komplementtikaskadissa ja estää PNH-punasolujen tuhoutumisen vahingossa. C5-estäjien käyttöönotto johti sairauden tilan huomattavaan paranemiseen ja pidensi PNH-potilaiden elinajanodotetta.24

C3-estäjä (C3i)

Vuonna 2021 tuli saataville toinen hoito, nimeltään C3-estäjät (C3i), ja se on uusin käytettävissä oleva PNH:n hoitoluokka. Tämä uusi komplementtia estävien hoitomuotojen luokka toimii kohdentumalla C3-proteiiniin, joka aktivoituu komplementtikaskadissa ennen C5-proteiinia. Kohdentamalla hoito erityisesti C3-proteiiniin, voidaan kontrolloida sekä C3-välitteistä EVH:ta että sitä seuraavaa C5-välitteistä IVH:ta.