Tohtori Waleed Ghanima kertoo ITP:n hoidosta
Erilaisia ITP:n hoitomuotoja
ITP:n hoito jakaantuu kolmeen pääluokkaan:
- Hoito immunosuppressiivisilla (immuunivastetta heikentävillä) tai immunomoduloivilla(immuunivastetta muuntavilla) lääkkeillä
- Hoito trombopoietiinireseptorin agonisteilla (sen aktiivisuutta lisäävillä lääkkeillä)
- Leikkaushoito
Ensimmäinen luokka, hoito immunosuppressiivisilla tai immunomoduloivilla lääkkeillä, pitää sisällään immuunijärjestelmän toiminnan tukahduttamisen lääkkeiden avulla niin, ettei se enää hyökkää verihiutaleita vastaan. Näin verihiutaleiden määrä lisääntyy useimmilla hoitoa saavista potilaista.
Toinen luokka, trombopoietiinireseptorin agonistit ( trombosyytti – kasvutekijät ), on suunniteltu stimuloimaan uusien verihiutaleiden tuotantoa. Tämä lääkeluokka ei tukahduta immuunijärjestelmää, vaan saa luuytimen tuottamaan lisää verihiutaleita ja siten kompensoimaan niiden menetystä.
Kolmas hoitoluokka, leikkaus, tarkoittaa tarkemmin pernan poistamista (ns. splenektomia). Perna poistetaan sen vuoksi, että se voi nopeuttaa verihiutaleiden tuhoutumista.
Kuinka kauan ITP:n lääkityshoito kestää?
Steroidit tai kortisoni ovat ITP:n ensilinjan hoitoja. Se tarkoittaa, että niitä on ITP:n hoito-ohjeiden mukaisesti käytettävä ensin. Steroidien aiheuttaminen haittavaikutusten rajoittamiseksi niitä annetaan enintään kuudesta kahdeksaan viikkoa.
Toisen linjan hoitona käytetään useita lääkeluokkia, jotka on mainittu ylempänä. Trombosyytti - kasvutekijöitä annetaan joko tabletteina päivittäin tai injektioina kerran viikossa.
Immunosuppressiivisia/immunomoduloivia hoitoja annetaan suonensisäisesti. Immunomoduloivia lääkkeitä voidaan antaa myös tabletteina.
On tärkeää muistaa, että kaikki ITP:hen annettavat lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, joista on hyvä olla selvillä. Lääkäri tai sairaanhoitaja kertoo näistä lääkehoidon yhteydessä.
Onko ITP-hoidon aikana oltava sairaalahoidossa?
Sairaalahoidon tarve diagnoosin jälkeen ja seurantatutkimusten määrä vaihtelee yksilöllisesti. Jotkut potilaat tarvitsevat sairaalahoitoa diagnosointivaiheessa, jos heillä on erittäin alhainen verihiutaleiden määrä. Sen jälkeen sairaalahoidon tarve vaihtelee riippuen siitä, kuinka alhainen verihiutaleiden määrä on ja mikä hoito on aloitettu.
Kuinka usein täytyy käydä tarkastuksissa?
Alussa saattaa olla tarpeen olla usein yhteydessä lääkäriin tai sairaanhoitajaan verihiutaleiden määrän ja hoitovasteen tarkistamiseksi. Yhteydenpito voi olla tarpeellista, jos potilaalla on edelleen oireita tai hänellä on haittavaikutuksia.
Kun lääkäri on oppinut tuntemaan potilaan sairauden kliinisen kuvan – ja jos potilaan verihiutaleiden määrä nousee vakaasti vasteena hoitoon – tarkastusten tarve vähenee ajan myötä.Potilaan ei myöskään välttämättä tarvitse tulla lääkäriin joka kerta. Joskus tarkastuksen voi tehdä IPT-koulutuksen saanut sairaanhoitaja. Tiettyihin tarkastuksiin täytyy tulla sairaalaan, toisinaan riittää puhelinsoitto.
Sairaalatarkastuksien aikana tutkitaan luonnollisesti verihiutaleiden määrä, mutta myös se, ottaako potilas lääkkeet säännöllisesti, onko hänellä ilmennyt haittavaikutuksia, miten hän voi (esimerkiksi onko väsymystä) ja kuinka sairaus vaikuttaa elämänlaatuun yleisesti. Potilaan edun huomioonottaen – ja jotta lääkäri voi arvioida hoidon tehoa – suoritetaan kokonaisarviointi, jossa potilaalle esitetään useita kysymyksiä.
Voiko potilas vaikuttaa saamaansa hoitoon?
On äärimmäisen tärkeää sitouttaa potilas hoitonsa valintaan, esimerkiksi antamalla hänelle oikeaa tietoa. Ihannetapauksessa potilaan tulisi saada tietoa ja vastauksia kysymyksiinsä sekä lääkäriltä että sairaanhoitajalta – mutta myös neutraaleista lähteistä. Näin potilas voi saada tietoa eri hoitojen vaikutuksista ja haittavaikutuksista ilman, että lääkäri tai lääkärin tekemä hoitovalinta vaikuttaa.
Ensimmäisenä lääkäri kertoo potilaalle tarvitseeko hänen sairautensa hoitoa vai ei. Muista, että kaikki ITP:hen sairastuneet eivät välttämättä tarvitse hoitoa: jos verihiutaleiden määrä on riittävän korkea, toisin sanoen yli 30 miljardia verilitrassa, hoitoa ei yleensä tarvita.
Kun lääkäri ja potilas ovat päässeet yhteisymmärrykseen hoidon tarpeesta, he käyvät läpi saatavilla olevat hoitovaihtoehdot. Potilaan sairaustilan lääketieteellisen arvioinnin perusteella pohditaan, mitä hoitomahdollisuuksia on ja mitkä ovat hänelle sopivia. Lääkäri ottaa huomioon erilaisia seikkoja, kuten esimerkiksi, kuinka nopeasti verihiutaleiden määrää on nostettava, onko potilaalla muita sairauksia, potilaan iän, sukupuolen jne.
Kun lääkäri on määritellyt nämä, hän esittelee mahdolliset hoitovaihtoehdot potilaalle, joka saa olla mukana valinnassa esittäen omat mieltymyksensä ja toiveensa.